Lapsiperheen unelmakaupunki

Luonnollisin keskittymiskohde Hämeenlinnalle on tulla lapsiperheen unelmakaupungiksi. Siinä meillä on eniten vahvuuksia: luonnonläheisyys, hyvät harrastusmahdollisuudet ja UNICEF:n Lapsiystävällinen kunta -tunnustus. Matkaa lapsiperheen unelmakaupungiksi hidastaa tällä hetkellä eniten koulujen alemmuustila. Perustelemme sen ylläpitoa ennusteilla nopeasti laskevasta lapsimäärästä.

Entä jos ottaisimme strategiseksi tavoitteeksi olla Suomen paras paikka lapsiperheelle? Voimakaskaan muuttoliike ei riitä säilyttämään lapsilukumäärää ennallaan, mutta sokeasti ennusteiden uhriksi jäämällä ilmoittaudumme vapaaehtoisesti väestötappiokunnaksi. Sitä en halua.

Koulut vetovoimatekijäksi

Vaikka lapsimäärien ennustetaan pienentyvän, se ei ole syy antaa kaupungin nykyisten lasten elää kurimuksessa. Lapset tarvitsevat turvallisia pitkäaikaisia aikuisia elämäänsä. Opettajien ja muun henkilöstön määräaikaisuudet tekevät tästä mahdotonta. Tuomelan neljäsluokkalaisilla aloitti syksyllä neljäs eri lähiopettaja, ja jatkuvaa tukea ainakin seuraavat kuusi vuotta tarvitseva poika saa avustajakseen muutaman kuukauden määräaikaisen toisensa jälkeen.

On yleisesti hyvä asia, että Hämeenlinnassa kuluihin suhtaudutaan nuukasti, mutta lapsien koulutiellä säästäminen tulee lopulta kalliiksi.

Tarvitsemme oman mallimme tarjotaksemme lapsille Suomen parhaat koulut. Jos matkimme koulutuksen mallikaupungiksi pyrkivää Espoota ja perustamme mahdollisimman isoja yksiköitä, hämeenlinnalaislapsen koulumatka pitenee neljä kertaa enemmän kuin espoolaisen, ja suurkoulun hyödyt kaupungille jäävät silti puolitiehen.

Kun perheemme paluumuutti Helsingistä Hämeenlinnaan, lastemme koulun koko kasvoi ja koulumatka piteni. Silti koulun kielivalikoima oli suppeampi, ja lapsille jopa kerrottiin ettei kannata valita tiettyä kieltä, koska siitä tuskin syntyisi opetusryhmää.

Opetuksen suunnittelu ei ole helppo tehtävä, ja johonkin laatuun on resurssien puitteissa tyydyttävä. Tällä hetkellä Hämeenlinnan kouluissa vaan tyydytään aivan liian heikkoon laatuun.

Miksi Hämeenlinnalla ei voisi olla Suomen (ja sitä kautta maailman) parhaat koulut? Kaupungin budjetissa 10 miljoonan vuosittainen lisärahoitus koulutukseen olisi tehtävissä. En kuitenkaan usko että ongelmat poistuvat heittämällä niitä kohti rahaa. Sitäkin tarvitaan, mutta juurisyihin: kulttuuriin, tavoitteisiin ja johtamiseen on vaikutettava ensin.

Koulujen ja muun julkisen rakennuskannan ylläpito laitettava kuntoon

Lähes jokainen Hämeenlinnassa nyt koulua käyvä lapsi on joutunut jossain vaiheessa väistötiloihin. On selvää, että välillä remontteja pitää tehdä ja rakennuksen käyttöön tulee katkoja. Mutta on täysin itseaiheutettua, että kosteusvauriot johtavat yllättäviin sisäilmaongelmiin. Hyvin rakennettu, hoidettu, tarkastettu ja valvottu koulutalo ei itsestään muutu vaaralliseksi.

Nykyisellään rakennusten huolto ja ylläpito ei toimi. Sen huomaamiseen ei tarvitse olla rakennusinsinööri. Itsekin olen katsonut, kuinka Idänpään päiväkodin seinää vasten kertyvä lätäkkö kasvaa. Tälle asialle on tehtävä jotain, koska rakennusten ylläpidossa nuukailu on myös loppupeleissä hyvin kallista.

Hopeareunuiksena, nyt pakon edessä tehty ja tehtävä uudis- ja korjausrakentaminen (Nummi, Kauriala, HYK, pian Lyseo) antaa meille hyvän mahdollisuuden kehittää koulumme maailman parhaaksi ja kasvattaa houkuttelevuutta lapsiperheiden unelmakaupunkina,

Asuminen, palvelut ja harrastusmahdollisuudet

Monet suurkaupungit pyrkivät 15 minuutin kaupungeiksi. Hämeenlinnahan jo paljolti on sitä. Rikkaita harrastusmahdollisuuksia täydentävät lapsille suunnatut tapahtumat ja tempaukset. Tämä puoli on meillä parhaassa kunnossa lapsiperheiden suhteen, mutta sen säilyttämisen eteen on tehtävä töitä.

Hämeenlinnassa on vahvistettava kaupungin ja kolmannen sektorin yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä entistä enemmän, jotta harrastusmahdollisuudet säilyvät ja seurat pysyvät elinkelpoisina. Uusia toimintamalleja on löydyttävä, jos haluamme tihentää harrastuspaikkojen ja leikkipuistojen verkostoa. Yksi hyvä esimerkki oli tänä talvena Katumajärvelle aurattu luistelurata. Myös pienet luistelukentät ja puistikot pitää saada toimimaan kenties yhteistyössä kaupunkilaisten ja kolmannen sektorin kanssa.

Kaupungin muidenkin palveluiden kehityksessä lapsiperheiden pitäisi olla suunnittelun keskiössä. Tärkeimpänä nostaisin perhelähtöisen kaavoituksen, palvelevan rakennusvalvonnan ja kaupunkiin muuttamiseen liittyvän prosessin. Kohtuullisen matkan päässä löytyvien päiväkotien, koulujen, kirjastojen ja harrastuspaikkojen lisäksi julkiset kulkuyhteydet ovat etenkin nuorille tärkeitä.