Kirjeeni hämeenlinnalaisille
Hyvä hämeenlinnalainen,
historiamme hallinto-, koulu- ja varuskuntakeskuksena on taakse jäänyttä aikaa. On aika päästää irti ja katsoa rohkeasti uudenlaiseen tulevaisuuteen. Yhdessä.
Kun lähdin Hämeenlinnan Lyseosta maailmalle vuonna 1998, homma kävi. Osasimme toimia kaupunkimme hyväksi yli puoluerajojen ja toisiamme kunnioittaen.
Palasin rakkaaseen kotikaupunkiini muutama vuosi sitten, ja huolestuin. Olemmeko jämähtäneet paikoillemme?
Tuli mieleen esi-isäni Jalmari Jokinen, Jallu. Hän osasi luovia, kun tilanne niin vaati. Vanajanlinnaakin rakentantanut kivimies näki betonin voittokulun ja ryhtyi aikansa Uber-kuskiksi. Kun pula-aika koitti, tuli jälleen aika kokeilla jotain uutta. Niinpä Jallu siirtyi Osuusliike Hämeeseen huoltoasemaa pitämään – siihen meijerin ja Wetterhoffin väliin. Sisällissodan jälkeen Jallu, demarina, rohkeni tarttua valtuuston nuijaan. Jallu eli ajassa.
Ajassa meidänkin on nyt elettävä. Rakas Hämeenlinnamme ei ole enää alueensa kasvava keskus, vaan matkalla muiden kaupunkien sivukonttoriksi. On meidän tehtävämme päättää päädymmekö Lahden, Tampereen ja Helsingin nukkumalähiöksi, vai haluammeko luoda uuden tulevaisuuden kasvavalle Hämeenlinnalle.
Hämeenlinna on kasvun arvoinen.
Meillä on paljon vahvuuksia, mutta nyt on ryhdyttävä toimeen. On aika tehdä määrätietoista työtä, jonka voimalla rakennamme Hämeenlinnan seuraavan tulevaisuuden alueensa houkuttelevana ja kehittyvänä keskuksena; lapsiperheen unelmakaupunkina, joka on Suomen paras paikka yrittää ja innovoida.
Tässä ajassa tarvitsemme yhteistyötä, rohkeutta ja päättäväisyyttä, josta esivanhempammekin voisivat olla ylpeitä. Tarvitsemme uuden äänen kelloon.
Rakkaudesta Hämeenlinnaan,
Juho Jokinen
Vähintään 12. polven hämeenlinnalainen
